Suomen rahapelilainsäädäntö

Usein kuulee sanottavan, että Suomi on sääntöjen ja sääntelyn luvattu maa. Tämä voi olla vähän kärjistetty mielipide, sillä maailmalta löytyy kyllä monia byrokratiassa ihan tasaisesti kanssamme kilpailevia maita. Mitä sitten rahapelien lainsäädäntöön tulee, ei Suomen sääntöjen tiukkuus ole mikään myytti. Monopoli on valttia myös rahapelien saralla. Pitkään Suomen rahapelimarkkinoita on hallinnut pyhä kolminaisuus: Veikkaus vedonlyönnin, arpojen ja arvontapelien (kuten loton), Raha-automaattiyhdistys eli RAY kolikkopelien ja Fintoto hevosurheilupelien puolella. Vuoden 2017 alussa näiden kolmen on tarkoitus toimia yhdessä uuden yhtiön alaisuudessa, tosin vanhan Veikkaus-nimen alla. Lisäksi Ahvenanmaalla on oma rahapeliyhtiönsä PAF, joka markkinoi itseään myös ulkomaalaisille pelaajille edellämainituista poiketen. Toisin kuin monessa muussa maassa, ei Suomi myönnä lisenssejä ulkomaisille peliyhtiöille. Muutosta ei ole näkyvissä aivan lähitulevaisuudessa.

Monopoli vain paperilla

Käytännössä suomalaisten pelaajien asiakkuudesta edellä mainittujen perinteisten kotimaisten toimijoiden kanssa ovat jo 80-luvulta asti kilpailleet ulkomaiset kilpailijat. Ensimmäiset kilpailijat olivat usein brittiläisiä ja amerikkalaisia toimijoita, joiden kanssa faksit lauloivat ja shekkejä läheteltiin postitse. 90-luvulla kuvioihin astuivat netissä toimivat kasinot sekä vedonlyönti- ja pokerisivustot. Nykyisin näiden ulkomaisten toimijoiden osuus markkinoista on eri arvioiden mukaan 10 – 30 %:n luokkaa. Tarkkoja lukuja ei ole tiedossa, mutta aivan varmoja voidaan olla ulkomaisten toimijoiden lohkaiseman kakun voimakkaasta kasvusta. Voittoa ovat tahkoneet myös kotimaiset yhtiöt kasvavan trendin mukaan, eli rahapelimarkkinoiden kokonaispotti on ollut kasvussa.

Siinä missä lisenssejä ei myönnetä virallisten monopoliyhtiöiden (ja pian siis yksikössä -yhtiön) ulkopuolelle, ei suomalaisten pelaajien pelaamista ulkomaisilla pelisivustoilla ole kuitenkaan mitenkään aktiivisin toimin rajoitettu. Sen sijaan näiden sivustojen ja pelinjärjestäjien markkinointi Suomessa on kiellettyä ja tätä markkinointikieltoa valvotaan ahkerasti. Edes PAF ei saa mainostaa palvelujaan manner-Suomessa: siksi jalkapallon Veikkausliigassa pelaavan IFK Mariehamnin pelipaidoissa maakunnan peliyhtiön logomainos nähdään vain Maarianhaminassa pelattavissa kotiotteluissa. Monen mielessä on varmasti myöskin KHL:ään siirtyneen Helsingin Jokereiden NordicBet-mainos ja siihen liittynyt jupakka.

Suomalaiden lainsäädännön ominaispiirteitä

Monopolilainsäädäntö on lähtenyt ja sitä on useimmiten perusteltu sillä johtoajatuksella, että sen avulla kyetään pitämään rahapelaamiseen liittyvät haitat kurissa. Monopolia vastaan ja sen purkamisen puolesta on puolestaan argumentoitu vapaalla kilpailulla ja sen tuomilla eduilla. Tarkkaan säädellyillä markkinoilla pyritään pitämään myös alaikäisten pelaaminen kurissa – rahapelit Suomessa on kielletty alle 18-vuotiailta. Monopolia perustellaan myöskin tuoton pitämisella kotimaassa ja kansanterveyden edistämisellä. Markkinoiden vapauttamista ajavat argumentoivat usein kiihkeästikn näitä perusteluja vastaan.

Vaikka kotimaiset toimijat saavatkin markkinoida itseään ja pelejään, on uudistetussa vuonna 2010 voimaan astuneessa arpajaislaissa määritelty mainonnan ja markkinoiden rajoituksen. Uudistetun lainsäädännön mukaan rahapelaamisesta ei saa esimerkiksi antaa runsasta pelaamista ihannoivaa kuvaa. Laki määrittää myös niin sanotut erityisen pelihaitan pelit, joihin kuuluvat muiden muassa nettiarvat ja kasinopelit. Näitä erityisen haitan pelejä ei saa markkinoida pelipaikkojen ulkopuolella. Lisäksi uudessa pelilainsäädännössä on annettu viranomaisille tehokeinoksi uhkasakot ja markkinointikiellot mainonnan rajanvedon valvontaan. Näitä on sovellettu sekä ulkomaisiin että kotimaisiin toimijoihin. Käytännössä laki on kuitenkin usein hyvin tulkinnanvarainen. Arpajaisverolaki ei sen sijaan jätä juurikaan tilaa tulkinnalle: sen mukaan Veikkaus ja RAY joutuvat maksamaan 12 % pelitoimintansa tuotosta. Ennen vuoden 2012 nostoa tämä oli 10 %. Prosentin uudesta nostosta on ollut puhetta jo pitkään, mutta toistaiseksi sitä ei ole päätetty nostaa.

Ulkomaiset toimijat kykenevät kuitenkin kiertämään markkinointikieltoa melko yksinkertaisesti. Pelifirmat kykenevät mainostamaan itseään netissä sivustoilla, joiden palvelimet sijaitsevat ulkomailla. Samoin ne voivat mainostaa TV-kanavilla, jotka näkyvät Suomessa mutta toimivat ulkomailta käsin – tästä ehkä tunnetuin esimerkki on MTV Finland. Tällaisesta markkinoista on tietysti esitetty myös kriittisiä arvioita.

Vielä toistaiseksi Euroopan Unioni on antanut suomalaisten rahapelimarkkinoiden säilyttää sille ominaisen järjestelyn. Tulevaisuudessa muutos voi kuitenkin olla todellisuutta. Nykyinen Sipilän hallitus on myös ollut monella muulla sektorilla (kuten liikenteessä) hyvin suopea kilpailun vapauttamista kohtaan, joten senkin puolesta muutos voi olla mahdollinen. Hallitusohjelmaan ei kuitenkaan kuulu minkäänlaista kirjausta rahapelimarkkinoiden vapauttamisesta.